Joulukirkkoon

Kas vain, livahdan hautausmaan portista kirkkokansan istuessa sisällä piruntorjuntabunkkerissa veisaamassa jouluvirttä ja oikomassa jakkupukuaan.
Perkaan hautakiviä ja kyttään, onko joulunaikaan vainajaa muistettu. Tuossa nuorena kuollut perheenisä ja akka jo uudessa suhteessa: ovatko kuhertelultaan muistaneet heittää hautakynttilän entisen ukon hadalle? Entäpä tämä hevosmies, kuinka on lasten laita, onko ukkoa muistettu vai kelpasivatko vain perintörahat? Tässä riitainen juoppo ja perheriidan kylväjä, joka hummasi perheen rahat juopporetkillään. Niin on siloiteltu hauta kauniiksi ja pistetty kalmiston kulissit kuntoon, aika kultaa muistot.
Sivusilmällä näen, kuinka keski-ikäinen dementiakeppinelikkö puunaa vaarin haudan edustaa. Sauvakävelykeppinsä ovat laskeneet nojalleen hautakiveä vasten. Hoosianna Daavidin poika.

Thank you very much for the comments, but..

I´ve got some comments from Mike and Juicy Fruiter. They like my blog. But I wonder: how in Hell do they understand my language in USA? Merry Christmas anyway!

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään

Mies, luutanahkaa ja valkoista ihoa, vetää kädet koukkuun rinnalle kuin sikiö ja hihittää hermostuneesti kuin hysteerinen nainen. Eleen yllyttämänä koira ryhtyy raivoisaan räksytykseen. Miehen epävarmuus lisääntyy kiihdyttäen koiraa entisestään.Voiko mies, joka pelkää koiraa, olla mies ensinkään?
Säälittävää, naurettavaa.

Nuorena hän uskoi itseensä, tuo pienen pohjoisen kylän laiha poika eksyneenä maalikylille paremman koulutuksen toivossa. Tuolloin hän oli rohkea: kietaisi päähänsä kirjavan huivin ja ryhtyi esiintymään varmana poikkuksellisista lahjoistaan. Hän arveli olevansa radikaali, uskalias ja rohkea. Ja löysikin rohkeasti itselleen laihan, raakkuvaäänisen, kuolettavan tavallisen perushoitajan. Kuvitteli vaatimattomasta saaliistaan huolimatta edelleen olevansa naistenmies.
Väärinkäsitystä. Täydellistä väärinkäsitystä.

Hän nitkutti läpi yliopiston ja saavutti itselleen perinteisen ammatin. Tuli perhettä, laitettiin kotia. Tanssitettiin työkavereita pikkujoulussa ja udeltiin ränkingin toivossa miestensä ammatteja,statusta. Mentiin hyväuskoisina takaamaan toisten lainoja,menetettiin omaisuutta, jäätiin velkavankeuteen.
Tavallista tavallista.

Nyt mies siis seisoo koira vastassaan, kädet rinnalla koukussa ja tirskuu hermostuneesti. Hän on hämillään, menettänyt järjellisen sanavalikoimansa, kykenemätön ratkaisemaan tilannetta millään miehekkäällä tavalla.

Päästetään hänet menemään. Jatkamaan matkaansa pitkin mitätöntä elämänpolkuaan.
Naivien, omnipotenttien, väärinkäsitykseen perustuvien fantasioittensa varassa.

Ilkeitä havaintoja juoksijoista

Hän on nainen, nelissäkymmenissä. Olemattomia pakaroita ja kananjalkamaisia reisiä nuolevat mustat pyöräilyshortsit ja punainen t-paita, hiukset kiinni kullanvärisillä pinneillä kuin kymmenvuotiaalla.

Katsokaa kuinka hän etenee asfaltinreunaa! Silmissä tyhjä katse, hikipisarat ohimoilla. Hänen kätensä roikkuvat vartalon sivulla kuin apinalla polvitaipeita tavoitellen. Luiseva paistinpannumainen lantio on työntynyt kyömyyn kuin astuvalla uroskoiralla, polvet tikkaavat asvalttia koukkuun jännittyneinä. Miten epäryhdikäs ja säälittävä näky hän onkaan! Jalat läpsivät maantien poskia jalkaterät sisäänpäin sojottaen ja persus viistää maata.
Näkisitpä itsesi ihmispolo.

Mikä saa sinut lähtemään noin epäryhdikkääseen menoon? Ajatteletko olevasi enemmänkin urheilija vai aamulla hotaistut kaurakeksitkö ajavat sinua takaa: läskiä läskiä läskiä. Läski on rumaa.
Mutta ruma on liikekin.

Nostaisit hartiasi ylös hyvä ihminen! Oikaisisit polvesi ja suoristaisit lantiosi. Kädet voisivat nousta sopuisasti vyötärön korkeudelle ja lähteä vauhdikkaaseen liikkeeseen eteen ja taakse, eteen ja taakse.
Ottaisit kärsivän ja tuskaisen ilmeesi tilalle virkistyneen riemun, liikunnan nautinnon.

Mene nyt hyvä ihminen kotiisi miettimään.
Tuosta ei nauti kukaan.

Luuta kurkkuun

Tyttö oli omasta mielestään oikeassa: elämä on vakava asia ja turhannaurajat joutuvat räkänokkien taivaaseen.
Tyttö ei nauranut koskaan; mitä nauramista tässä elämässä on, perseestä koko juttu joka tapauksessa.
Aamukahvin aikaan kahvihuoneesta kuuluva iloinen räkätys otti häntä hermoon. Turhaa teeskentelyä ja tekonaurua. Tyttö vihasi koko ämmäkaartia ja niiden puolivillaisen typeriä kotkotuksia, suunpieksentää ja paskanjauhamista.
Hän kiristi hampaansa yhteen ja alkoi laskea pillereitä lääkekuppeihin. Kahvihuoneen käkättäjät sen kun jatkoivat raakkumistaan.
Tyttö päätti kostaa.
...jatkuu.

Golfväylää riipimässä

Rouva ja herra Rautamaila olivat päättäneet tänä kesänä satsata golfiin. Hävettävät ne kesät ja vuodet, jolloin lätkittiin miten sattuu ja tasoituskorttiin tuli pelkkiä viivoja. Nyt on uuden herätyksen hetki.
Rouva hakeutuu lempitavaratalonsa urheiluosastolle tutkimaan kevään trendejä ja tekstiilejä. Kävisivätkö vanhat Burberrys-housut enää? Ovatko Italiasta ostetut nahkaiset golfkengät vielä trendin mukaiset? Entä paita, miten sen laita on? Rouva kelaa huolestuneena Burberrys-brändikuosista vaatetankoa. -Ooh, entä assesories!? parahtaa rouva kauhuissaan. Missä asustehylly! Bägin kantokahvan suojus kaipaa ehostusta ja sama kuosi tulee olla myös aurinkolipassa.
Vaateostosten jälkeen rouva hakeutuu tutulle kosmetologilleen laitettavaksi: ihon käsittely, naamiointi, kulmavärjäykset ja koko kehon solarium + massage tavanomaiseen tapaan. Kynsien tulee myös olla huolitellut ainakin hanskattomassa kädessä. Dipolmikosmetologi tekee, kuten joka kevät, parhaansa saadakseen rouvan urheilukuntoon.
Vielä optikolta uudet aurinkolasit, kierros meikkiosaston kautta kasvovoiteiden hankkimiseksi ja sitten kipin kapin kotiin, sillä pelivuoro odottaa vielä illan päälle.
...jatkuu

Pieni siivu tunnollista elämää

Olipa kerran tunnollinen tyttö ja tunnollinen poika.
He elivät tunnollista koululaiselämää läksyjen, viulunsoiton ja kunnollisten urheiluharrastusten parissa. Koululaitos palkitsi heidät hyvillä arvosanoilla ja molemmat pääsivät tavoiteltuun akateemiseen opinahjoon.
Opiskelijan ilta kului päivän luentoja selatessa, tenttiin valmistautuessa ja akateemisten julkaisujen seurannassa. Yliopiston kirjaston lukusalissa katseet kohtasivat, valmistumisen jälkeen laadittiin juhannushäät, morsian menetti neitsyytensä ja vuoden sisällä syntyi esikoinen, poika. He kapaloivat lapsen ja panivat sen huolellisesti pedattuun äitiyspakkauksen laatikkoon makaamaan.
Säädyllisen ajan kuluessa syntyi toinenkin lapsi, tytär. Vauvat kävivät vauvauintinsa, musiikkileikkikoulunsa, aloittivat taidepiirissä ja astelivat uusissa kouluvaatteissa alakouluun. Kun oli saatu vakituiset virat, rakennettiin tiilitalo.
Vanhemmat ryhtyivät etenemään urallaan. Tehtiin tunnolliset väitöskirjat, saatiin virkaylennys, mies kävi kertausharjoituksissa ja sai puolustusvoimien lippujuhlapäivänä isommat natsat.
Etkö huomannut heidän tulevan siisteissä lenkkivaatteissa aamulla sinua vastaan? Olitpa sokea: hehän ovat valmistautumassa jokavuotiseen maratoniinsa.

Miten elämä jatkuu?
Tunnollisen työuran jälkeen pariskunta vetäytyy ansaitsemalleen eläkkeelle, jatkaa liikuntaharrastuksiaan (talvella hiihdetään pitkäämatkaa), lukee sanomalehtensä ja nautii ravitsevat ateriansa.
Sitten mies dementoituu, rouva jää omaishoitajaksi, kotisairaanhoitaja auttaa parhaan kykynsä mukaan. Rouva halvaantuu, molemmat ajautuvat kotikunnan vanhainkotipaikalle. Mies kaatuu lonkkansa ja kuolee komplikaatioon. Rouva elää vuodepotilaana vielä pitkään urheilussa ja terveellisissä elämäntavoissa vahvistuneen sydän- ja verisuonistonsa turvin. Lopulta hänetkin saadaan haudan lepoon miehensä vierelle.

Sen pituinen se.

Huitaisen ensimmäisen siivun

Ehkä huomenna.
Tervetuloa maistelemaan.